Lähisuhdeväkivallan tai -uhkailun kohteeksi joutuneiden osuus (%), 20 - 64-vuotiaat (2020)

Indikaattori ilmaisee prosenttiosuuden 20 - 64-vuotiaista, jotka ovat kokeneet lähisuhdeväkivaltaa tai väkivallalla uhkailua 12 viime kuukauden aikana.Perustuu kysymykseen: "Onko joku käyttäytynyt sinua kohtaan väkivaltaisesti 12 viime kuukauden aikana? Voit valita useita vaihtoehtoja." Kysymyspatterissa esitettiin: a) uhannut kasvokkain, puhelimitse tai internetin välityksellä vahingoittaa fyysisesti, b) estänyt liikkumasta, tarttunut kiinni, tyrkkinyt, töninyt tai läimäissyt, c) lyönyt nyrkillä tai kovalla esineellä, potkinut, kuristanut tai käyttänyt jotakin asetta. 20-74-vuotiaiden kyselyssä esitettiin edellisten lisäksi: d) häirinnyt seksuaalisesti loukkaavilla sanoilla tai teoilla (esim. koskettelemalla, nimittelemällä, kaksimielisillä jutuilla), e) pakottanut tai yrittänyt pakottaa sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaaliseen kanssakäymiseen. Vastausvaihtoehtoina esitettiin: 1) ei kukaan, 2) nykyinen tai entinen puoliso tai seurustelukumppani, 3) muu perheenjäsen tai sukulainen, 4) muu tuttu tai tuntematon henkilö. Tarkastelussa on niiden osuus, jotka ovat kokeneet lähisuhdeväkivaltaa tai -uhkailua, ja vastanneet yhteen tai useampaan alakysymykseen vaihtoehdolla "nykyinen tai entinen puoliso tai seurustelukumppani" ja/tai "muu perheenjäsen tai sukulainen". Tulkinta: Lähisuhdeväkivalta on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, josta aiheutuu merkittävää inhimillistä kärsimystä, vakavia fyysisiä sairauksia ja mielenterveysongelmia. Se voi johtaa vamman syntymiseen, kehityksen häiriintymiseen, perustarpeiden tyydyttämättä jättämiseen tai kuolemaan. Lähisuhdeväkivalta on pitkälti piilo-ongelma. Vain murto-osa lähisuhdeväkivaltaa kokeneista on ottanut yhteyttä sosiaalipalveluihin, lääkäriin, poliisiin tai muihin palveluihin. Tavanomaista on, että palveluissa ei tunnisteta lähisuhdeväkivaltaa kokevia. Väkivallan kokijalla on myös usein vaikeuksia tunnistaa väkivaltaa sekä tavanomaisia häpeän ja pelon tunteita. Väkivalta voi myös viedä itsetunnon ja kyvyn hakea apua. Lähisuhdeväkivalta voi kohdistua henkilön nykyiseen tai entiseen kumppaniin, lapseen, lähisukulaiseen tai muuhun läheiseen. Sen muodoista tavallisinta on henkinen väkivalta. Lisäksi siihen yhdistyy usein muita väkivallan muotoja, kuten fyysinen, henkinen, taloudellinen, seksuaalinen, kemiallinen, välineellinen, uskontoon tai kunniaan liittyvä väkivalta, laiminlyönti, kontrollointi tai vaino. Vaikutus väestön hyvinvointiin Lähisuhdeväkivallan muodoista parisuhdeväkivaltaa tai -uhkailua on kokenut noin 10 % naisista ja 7 % miehistä vuoden aikana. Yli 16 vuotta täyttäneistä naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa parisuhteessaan joka kolmas. Lapsuudessaan väkivaltaa kokeneella on suurempi riski joutua väkivallan kohteeksi myös aikuisena. Väkivallasta voi aiheutua psyykkisiä ongelmia kuten masennusta, ahdistuneisuutta, paniikkikohtauksia, univaikeuksia ja vaikeuksia muodostaa ihmissuhteita. Fyysisiä väkivallan aiheuttamia vammoja ovat esimerkiksi mustelmat, murtumat, aivovammat, palovammat ja silmävammat. Väkivalta ja sille altistuminen lisäävät riskiä sairastua kroonisiin sairauksiin kuten astmaan, sekä autoimmuunisairauksien ja syövän riskiä. Lisäksi väkivalta vaikuttaa toimintakykyyn, sekä mahdollisuuksiin tehdä työtä ja opiskella. Taloudellinen merkitys Kansainvälisessä tutkimuksessa on arvioitu lähisuhdeväkivallan uhrien käyttävän terveydenhuollon palveluita 30 -100 % enemmän muuhun väestöön nähden. Suomessa vuonna 2001 tehdyn tutkimuksen perusteella lähisuhdeväkivallan arvioitiin aiheuttavan 91 miljoonan euron vuosittaiset kustannukset koskien sosiaali-, terveydenhoito- ja oikeuspalveluja sekä erikoispalveluja. Arvio perustui väkivallan uhrien kanssa työskentelevien ammattilaisten arvioon kuukauden ajalta, jolloin ei voitu luotettavasti arvioida lähisuhdeväkivallan pitkäaikaiskustannuksia. Väkivallan uhrille aiheutuu suoria ja epäsuoria kustannuksia esimerkiksi palveluiden käytöstä, muutoista, vahingoittuneesta omaisuudesta ja työn tuottavuuden menetyksestä. Miten ilmiöön kyetään vaikuttamaan? Vaikuttamalla yleiseen mielipiteeseen ja antamalla tietoa väkivallan muodoista ja seurauksista, avun hakemista vaikeuttavista tunteista (kuten häpeä ja syyllisyys) ja avun saamisen mahdollisuuksista. Järjestämällä koulutusta sosiaali-, terveys- ja oikeuspalveluiden, varhaiskasvatuksen ja opetuksen ammattilaisille väkivallan tunnistamisesta ja muodostamalla alueelliset toimintakäytännöt. Puuttumalla ja auttamalla lähisuhdeväkivaltaa kokevia. Näin ennaltaehkäistään ongelmien pahenemista, inhimillisen kärsimyksen syvenemistä ja yhteiskunnallisten kustannusten syntymistä. Mitä kunnassa / alueella tulisi tehdä? Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa tulee kartoittaa lähisuhdeväkivallan esiintymistä systemaattisesti. Jokaisessa kunnassa ja/tai yhteistoiminta-alueilla tulee olla poikkihallinnollinen lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn koordinaatioryhmä, joka vastaa väkivallan ehkäisyn suunnittelusta ja muodostaa avun saamisen toimintamallin alueelle. Perustamalla jokaiselle kuntaan tai yhteistoiminta-alueelle moniammatillista riskinarviointia tekevä MARAK-työryhmä. Mittayksikkö: Prosenttia. Aikajakso: 2020–2020. Saatavilla kuntatasolla.