Asunnottomat yksin asuvat / 1 000 asukasta (2018-)

Indikaattori ilmaisee asunnottomien yksinasuvien osuuden tuhatta asukasta kohti.Asunnottomiksi luetaan ulkona, tilapäissuojissa, yömajoissa yms. asuvat, erilaisissa laitoksissa asunnon puutteen vuoksi asuvat sekä tilapäisesti tuttavien ja sukulaisten luona asuvat. Lapsuudenkodissaan asuvia nuoria ei lasketa asunnottomiksi. Tieto on kyselyn avulla kerätty poikkileikkaustieto, jonka kyselyajankohta saattaa vaihdella vuosittain. Tiedonkeruu on toteutettu kuvatulla tavalla kaikissa muissa kunnissa paitsi Helsingissä. Helsingin tiedonkeruu on toteutettu hyödyntäen kolmea aineistoa: Kelan toimeentulotuen perusosan saajat, sosiaalitoimen asiakkaat ja kaupungin vuokra-asunnon hakijat. Väestösuhteutus on tehty THL:ssä käyttäen Tilastokeskuksen Väestötilaston tietoja. Tulkinta: Valtaosa asunnottomista on miehiä. Naisten osuus asunnottomista on noin viidennes ja suunnilleen saman verran on asuntoa vailla olevia alle 25-vuotiaita nuoria. Asunnottomuus painottuu isoihin keskuksiin, erityisesti pääkaupunkiseudulle. Asunnottomuutta on määrätietoisesti pyritty vähentämään 2000-luvulla erityisesti pitkäaikaisasunnottomuuden osalta. Asumispalveluiden puutteellisuus voi näkyä asunnottomuutena. Toisaalta asunnottomien joukossa on henkilöitä, joilla on erilaisia elämänhallinnan vaikeuksia ja haasteita pitää asunto. Vuodesta 2008 alkaneiden asunnottomuusohjelmien (Paavo 1 ja 2, sekä AUNE) aikana pitkäaikaisasunnottomuus on laskenut Suomessa kymmenen vuoden aikana 45 % ja katuasunnottomuus on lähes poistettu. Suuria lyhytaikaista suojaa tarjoavia yksiköitä on korvattu tuki- ja palveluasumisyksiköillä, joissa asuvilla on oma pitkäaikaisen asumismahdollisuuden takaava vuokrasopimus ja oma huone, nimi ovessa. Päihteettömyyttä ei ole edellytys pysyvän asunnon saamiselle ja osa tuki- ja palveluasumisyksiköistä on kohdennettu päihdeongelmaisille. Tämän asunnottomien, perhesuhteeltaan yksin olevien väestöön suhteutettua määrää kuvaavan indikaattorin rinnalla voi seurata ulkona, yömajoissa, tilapäissuojissa ja laitoksissa asuvien yksinäisten määrää (ind. 2620) sekä päihdehuollon asumispalveluissa olevien asukkaiden määrää (ind 1272). Asunnottomien tarpeisiin vastaavilla asumispalveluilla voidaan vähentää asunnottomuuden määrää silloinkin, kun asujalla on elämänhallintaan liittyviä ongelmia. Samalla on huolehdittava siitä, ettei asumisen vakautta tarjoaville asumisyksiköillä korvata tarvittavaa hoitoa ja kuntoutusta. Asumispalveluiden käytön rinnalla on tärkeä seurata myös esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelmaisille tarkoitettujen hoito- ja kuntoutuspalvelujen saatavuutta ja käyttöä. Näitä ovat päihdeongelmaisten osalta esimerkiksi Päihdehuollon avopalveluissa asiakkaat / 1 000 asukasta (ind. 1271), Päihdehuollon laitoksissa hoidossa olleet asiakkaat / 1 000 asukasta (ind. 1270), Päihteiden vuoksi sairaaloiden ja terveyskeskusten vuodeosastoilla hoidetut potilaat / 1 000 asukasta (ind. 1278). Mielenterveysongelmien hoitoon liittyviä indikaattoreita ovat esimerkiksi Aikuisten mielenterveyden avohoitokäynnit / 1 000 18 vuotta täyttänyttä (ind. 3075), Erikoissairaanhoidon avohoitokäynnit, psykiatria / 1000 18 vuotta täyttänyttä (ind. 2482) ja psykiatrisessa laitoshoidossa toteutuneiden hoitovuorokausien määrä eri ikäisillä (ind. 2567, ind. 2568, ind. 2914). Mittayksikkö: Tuhatta asukasta kohden. Aikajakso: 2018–2025. Saatavilla kuntatasolla.