Lihavien osuus (kehon painoindeksi BMI ≥ 30 kg/m2) (%), 65 vuotta täyttäneet

Indikaattori ilmaisee lihavien (kehon painoindeksi BMI ≥ 30 kg/m2) osuuden 65 vuotta täyttäneistä. Laskeminen: Pituutta kysyttiin kysymyksellä: "Kuinka pitkä olette?". Painoa kysyttiin kysymyksellä: "Miten paljon painatte kevyissä vaatteissa punnittuna?". Pituudesta ja painosta on laskettu kehon painoindeksi (BMI) jakamalla paino (kiloina) pituuden (neliöllä), kg/m2. Kehon painoindeksi on yleisimmin käytetty menetelmä lihavuuden asteen määrittämiseksi. Painoindeksi ≥ 30 kg/m2 on kansainvälisesti hyväksytty raja-arvo lihavuudelle. Tarkastelussa ovat painoindeksin arvon vähintään 30 kg/m2 saaneiden osuus. Tulkinta: Lihavuus lisää huomattavasti riskiä sairastua muun muassa sydän- ja verisuonitauteihin, tyypin 2 diabetekseen sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksiin. Merkittävä lihavuus aiheuttaa myös liikkumisrajoitteita. Lihavien osuus Suomessa on kasvanut ja lihavuus on merkittävä kansanterveysongelma. Lihavuuden ehkäisy onkin erittäin tärkeää pyrittäessä ehkäisemään kroonisia sairauksia ja toimintakyvyn alenemista. Lihavuudella on yhteys myös koettuun hyvinvointiin. Lihavuutta voidaan vähentää terveellisillä ruokatottumuksilla ja lisäämällä liikuntaa. Painoindeksi 30 kg/m2 on kansainvälisesti hyväksytty terveyden kannalta merkittävän lihavuuden raja-arvo. Raja-arvoa 25 kg/m2 käytetään ylipainoisuuden kriteerinä, mutta näin matalan rajan käyttäminen johtaa siihen, että ylipainoisiksi luokitellaan myös rotevarakenteisia ihmisiä, joilla ei ole terveyden kannalta merkittävää ylipainoa. Vaikutus väestön hyvinvointiinLihavuus on yksi tärkeimmistä kansanterveysongelmista Suomessa. Jopa 60 prosenttia työikäisistä miehistä ja noin puolet naisista on vähintään ylipainoisia, joka viides aikuinen on lihava. Aikuisväestön painoindeksi on noussut 70-80-luvuilta lähtien, erityisesti miehillä. Kehitys on hidastunut ja jopa tasaantunut viimeisen vuosikymmenen aikana, mutta liian korkealle tasolle. Lihavuus on merkittävä riskitekijä monille pitkäaikaissairauksille kuten sydän- ja verisuonitaudille, tyypin 2 diabetekselle ja tuki- ja liikuntaelinsairauksille. Lihavuudella on yhteys myös koettuun hyvinvointiin. Lihavuuden ehkäisy onkin kansanterveystyössä yhä keskeisempää ehkäistäessä kroonisten sairauksien syntyä. Väestötasolla tulisi pyrkiä lihavuuden ehkäisyyn vaikuttamalla ruoka- ja liikuntatottumuksiin. Erityisesti nuoren aikuisväestön lihominen on huolestuttavaa. Iäkkäillä (75+) lihavuuden yhteys mm. kuolleisuuteen ei ole niin selvä. Iäkkäille onkin olemassa omat ylipainoisuuden ja lihavuuden kriteerit ja myös ravitsemussuositukset. Lihavuus on, etenkin naisilla, yleisintä alemmissa sosiaaliryhmissä. Taloudellinen merkitysLihavuuden kustannuksista esitettyjen arvioiden mukaan lihavuus maksaa valtiolle ja kunnille yhteensä yli 300 miljoonaa euroa vuodessa. Lihavuus keskeisimpänä kroonisten kansansairauksien aiheuttajana aiheuttaa vuodessa jopa liki 350 000 poissaolopäivää töistä. Lihavien kuntoutukseen vastaavasti käytetään vuosittain hieman alle miljoona euroa. Lihavuudesta kertyvät kustannukset ovat jopa suuremmat kuin tupakasta aiheutuvat.Miten ilmiöön kyetään vaikuttamaan? Lihavuuden aiheuttamia sairauksia voidaan tehokkaasti ehkäistä ja hoitaa laihduttamalla ja ehkäisemällä väestön lihomista. Erityisesti on syytä kiinnittää huomiota energiatasapainoon eli energiansaantiin ravinnosta ja toisaalta sen kulutukseen liikkumalla. Ruumiillisen työn ja arkiliikunnan väheneminen on yksi merkittävä tekijä lihavuuden lisääntymisen taustalla. Myös napostelu ja muu epäsäännöllinen ruokailurytmi lisää lihomisen riskiä. Terveydenhuollossa tavoitteena on lihavuuden hoidon tehostaminen erityisesti perusterveydenhuollossa sekä vaikean ja sairaalloisen lihavuuden osalta myös erikoissairaanhoidossa.Mitä kunnassa / alueella tulisi tehdä? Terveydenhuollon toiminta, lihavuuden tunnistaminen ja varhainen puuttuminen. Ravitsemukseen ja liikuntaan liittyvä terveyttä edistävä elintapaneuvonta ja tiedottaminen. Liikuntamahdollisuuksien kattava tarjonta kaikille väestöryhmille. Työpaikkaruokailun tarjonta aikuisväestölle ja terveellisen koulu- ja opiskelijaruokailun mahdollistaminen lapsille ja nuorille. Mittayksikkö: Prosenttia. Aikajakso: 2013–2024. Saatavilla kuntatasolla.