Apua riittämättömästi saavien osuus väestöstä (%), 55 vuotta täyttäneet, keskitason koulutus

Indikaattori ilmaisee prosenttiosuuden 55 vuotta täyttäneistä keskitason koulutuksen saaneista, jotka saavat riittämättömästi apua arkipäivän askareissa. br>Perustuu kysymykseen: "Tarvitsetteko ja saatteko heikentyneen toimintakykynne vuoksi apua arkipäivän askareissa?". Vastausvaihtoehtoina olivat 1) en tarvitse enkä saa apua 2) tarvitsisin apua mutta en saa sitä 3) saan apua, mutta en tarpeeksi 4)saan tarpeeksi apua ja 5) selviytyisin vähemmälläkin avulla. Tarkastelussa ovat vastausvaihtoehdon 2) tai 3) vastanneiden osuus. Osuuksille on laskettu 95 % luottamusvälit huomioiden otanta-asetelma. Tulkinta: Indikaattori mittaa tyydyttymätöntä avuntarvetta. Se erottelee väestöstä ne, jotka tarvitsisivat apua arkipäivän askareissa mutta saavat sitä riittämättömästi tai eivät ollenkaan. Iäkkään väestön toimintakyky on parantunut ja sen myötä avunsaanti ja -tarve vähentyneet. Apua saavien osuuden pienenemiseen on vaikuttanut myös se, että julkisen sektorin järjestämän avun saamisen ehtoja on kiristetty. Tyydyttymätön avun tarve ei olekaan vähentynyt, ja aiempaa isompi osa avun tarpeesta näyttää jäävän tyydyttymättä. Iäkkäät naiset ja matalammin koulutetut kuuluvat niihin, jotka muita useammin saavat tarpeeseensa nähden liian vähän apua. Vaikutus väestön hyvinvointiinToimintakyvyn heikkeneminen aiheuttaa avun tarvetta ja siten riippuvuutta muista ihmisistä. Sosiaalinen piiri kapenee, ellei ilman muiden apua pääse osallistumaan itselleen tärkeisiin asioihin. Se johtaa helposti yksinäisyyden lisääntymiseen ja elämänlaadun huonontumiseen. Taloudellinen merkitys Toimintakyvyn heikkenemisestä johtuva avun tarve merkitsee kalliita yhteiskunnan tuottamia palveluita tai omaisten merkittävää osallistumista hoivaan. Väestön ikääntyessä sellaisten vanhusten määrä, joilla on muistisairauksien tai muiden pitkäaikaisten sairauksien vuoksi avun tarvetta, tulee kasvamaan. Se lisää entisestään palvelujärjestelmän kuormitusta. Avun tarpeen ehkäiseminen edistämällä toimintakykyä ja kuntoutumista voi sekin vaatia palveluita, mutta yleensä lyhytaikaisemmin. Panostaminen iäkkäiden ihmisten toimintakyvyn ylläpitoon ja edistämiseen kannattaa myös siksi, että se parantaa heidän edellytyksiään osallistua omaistensa hoivaan. Mitä kunnassa/alueella tulisi tehdä? Kunnan on seurattava ikääntyneen väestönsä hyvinvoinnin tilaa, palveluntarpeeseen vaikuttavia tekijöitä ja määriteltävä tavoitteet toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemiseksi. Vanhuspalvelulakiin on kirjattu monia tärkeitä keinoja näihin tavoitteisiin pääsemiseksi. Kun iäkkään henkilön toimintakyky jo heikentynyt siinä määrin, että apua arjessa tarvitaan, on pidettävä huoli siitä, että hän saa tarvitsemansa avun ja palvelut. Ne voivat olla terveys- ja kuntoutumispalvelujen lisäksi mm. koti- ja asumispalveluita, omaishoidon palveluita tai erilaisiin etuuksiin liittyviä asioita. Kunnalla, yhteistyössä järjestöjen kanssa, tulee olla myös tarjolla toimintaa yksinäisyyden ehkäisemiseksi ja sosiaalisen vireyden ylläpitämiseksi. Toimintakyvyn heikentymisen ehkäisemiseksi on tärkeää, että kaikkien iäkkään henkilön hoivaan osallistuvilla ammattilaisilla on toimintakykyä tukeva ja kuntouttava työote. Mittayksikkö: Prosenttia. Aikajakso: 2013–2024. Saatavilla kuntatasolla.