Tosi humalassa vähintään kerran kuukaudessa, % 8. ja 9. luokan oppilaista

Indikaattori ilmaisee alkoholia tosi humalaan asti vähintään kerran kuukaudessa käyttävien peruskoulun 8. ja 9. -luokkalaisten osuuden prosentteina kysymykseen vastanneista ko. ikäluokassa. Tulkinta: Suomalaisnuorten humalajuominen on vähentynyt vuosituhannen vaihteen jälkeen ja humalajuomisen aloitusikä on myöhentynyt 2010-luvulla. Humalajuominen lisää nuorten alttiutta tapaturmille ja väkivallan uhriksi joutumiselle ja kasvattaa itsemurhien riskiä. Toistuvasti humalahakuisesti juovilla nuorilla ilmenee muita enemmän seksuaalista ja muuta riskikäyttäytymistä. Toistuvan humalajuomisen on lisäksi todettu lisäävän myöhemmän päihde- ja mielenterveyshäiriön riskiä, korkean alkoholitoleranssin puolestaan päihdehäiriön riskiä. Viimeksi mainittu on yhdistetty myös korkeampaan tapaturma- ja itsemurhakuolleisuuteen. Toisen asteen koulutuksen puuttuminen ja nuorisotyöttömyys lisäävät myöhempien alkoholiongelmien riskiä. Alkoholin käytön aloittamista alaikäisenä tulee ehkäistä. Ikärajavalvonta ja kysynnän ehkäisy ovat tehokkaita keinoja ja nämä elementit yhdistyvät esimerkiksi valtakunnallisessa Pakka-toimintamallissa. Varhaislapsuuden käytöshäiriöt tai vanhempien päihdeongelmat ovat yhteydessä nuorena aloitettuun päihdekäyttöön. Tukea tarvitsevat perheet tulee tunnistaa ajoissa ja heille on tarjottava riittävä apu ja palvelut. Nuorten alkoholinkäyttö tulee ottaa puheeksi nuorten kasvuympäristöissä, kuten oppilaitoksissa ja nuorisotyössä. Kasvuympäristöissä on turvattava päihteettömyyttä tukeva toimintakulttuuri, joka huomioi ehkäisyn, tuen ja hoitoon ohjauksen ja sisältää selkeät pelisäännöt ja laadukasta päihdekasvatusta. Nuorten päihteiden käyttöä tulee kartoittaa koulu- ja opiskeluterveydenhuollon lisäksi ehkäisyneuvoloissa tai sukupuolitautiepäilyjen yhteydessä. Muutoksia tarkasteltaessa trendistä poikkeaviin yksittäisten vuosien tuloksiin täytyy suhtautua kriittisesti. Mitä pienempi kunta on sitä todennäköisempää on satunnainen vaihtelu. Mikäli kunnassa on noin 100 vastaajaa, muodostaa yksi vastaaja yhden prosenttiyksikön. Muutoksen tulisi olla pienissä (alle 100 vastaajan) kunnissa vähintään 5 prosenttiyksikköä, jotta siihen kannattaa kiinnittää huomiota. Suuremmissa kunnissa jo 2 prosenttiyksikön muutos on merkittävä. Mittayksikkö: Prosenttia. Aikajakso: 2000–2025. Saatavilla kuntatasolla.