Kodin ulkopuolelle sijoitetut 0 - 17-vuotiaat, % vastaavan ikäisestä väestöstä (THL)

Indikaattori ilmaisee vuoden aikana kodin ulkopuolelle sijoitettujen 0 - 17-vuotiaiden lasten osuuden prosentteina vastaavanikäisestä väestöstä. Väestötietona käytetään vuoden viimeisen päivän tietoa. Lapsella tarkoitetaan lastensuojelulain mukaan henkilöä, joka ei ole täyttänyt 18 vuotta. Sisältää kodin ulkopuolelle avohuollon tukitoimena sijoitetut, kiireellisesti sijoitetut, huostaan otetut, tahdonvastaisesti huostaan otetut, jälkihuollossa olevat lapset. Indikaattorissa käytettyä väestösuhteutusta on muutettu 6.6.2022. Aiemmin väestösuhteutus ei huomioinut vuoden aikana 18 vuotta täyttävää vastaavaa väestöä, jotka kuitenkin olivat myös alle 18-vuotiaita vuoden aikana. Muutoksen myötä myös kaikki vuoden aikana alle 18-vuotiaina sijoitettuina olleet lapset on sisällytetty 0 - 17 - vuotiaina sijoitettuina olleisiin. Muutos on toteutettu taannehtivasti koko aikasarjaan. Väestösuhteutus on tehty THL:ssä käyttäen Tilastokeskuksen Väestötilaston tietoja. Tulkinta: Luvut sisältävät kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrät. Mukana luvuissa ovat myös avohuollon tukitoimena sijoitetut ja jälkihuoltona sijoitetut lapset. Kokonaiskuvan saamiseksi kodin ulkopuolelle sijoitettujen rinnalla voi tarkastella lastensuojelun avohuollon piirissä olevien lasten ja nuorten määriä ja osuuksia.Indikaattorin yhteys päihdehaittojen ehkäisyyn Kodin ulkopuolelle sijoitusten taustalla voivat olla niin vanhemmista kuin lapsistakin johtuvat syyt. Usein taustalla on joko vanhemman tai lapsen ongelmallinen käyttäytyminen, kuten mielenterveydenongelmat tai päihteiden käyttö. Useiden tutkimusten mukaan päihteitä runsaasti käyttävien vanhempien lapsilla on kohonnut riski kokea erilaisia lapsuusajan vaikeuksia. Päihteitä ongelmallisesti käyttävien perheiden lapsia otetaan muita useammin huostaan tai sijoitetaan kodin ulkopuolelle. Valtakunnallista tilastotietoa päihteiden käytön yhteydestä huostaanottoihin tai avohuollon tukitoimiin ei ole saatavilla, mutta erillisselvitykset antavat jotain kuvaa päihde-ehtoisten huostaanottojen yleisyydestä. Esimerkiksi vuonna 2002 syntyneistä reilu neljännes oli ennen seitsemättä syntymäpäivää sijoitettu vähintään kerran kodin ulkopuolelle äidin alkoholiongelman vuoksi ja 13 prosenttia isän alkoholiongelman vuoksi. Huumeongelmaisten vanhempien kohdalla osuudet olivat suuremmat. Päihteitä ongelmallisesit käyttävien lapsilla erillisiä sijoituskertoja oli myös muita sijoitettuja lapsia enemmän. (Holmila ym. 2016.) HuosTa-hankkeessa vanhemman alkoholinkäytön arvioitiin vaikuttavan paljon joka neljännen lapsen tilanteen taustalla – vastaava osuus huumeiden ja muiden päihteiden osalta oli 14 prosenttia (Heino ym. 2016). Päihde-ehtoisissa huostaanotoissa voi olla haasteena esimerkiksi päihdehoidon heikko saatavuus tai haluttomuus osallistua hoitoon tai vanhempien mielenterveyden häiriöt. Päihde-ehtoisten huostaanottojen ehkäisemiseksi huomiota olisi kiinnitettävä jo varhain perheiden tilanteeseen. Lapsella ja nuorella tulisi olla luotettavia läheisiä aikuisia, jotka tukevat haasteiden keskellä. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa rutiininomaisesti sekä tarvittaessa työpaikoilla olisi otettava alkoholin käyttö puheeksi sekä tuettava riskikäyttäjiä mini-interventiolla sekä tarvittaessa ohjaamalla hoitoon. Alkoholia liikaa käyttävien kanssa tulisi ottaa puheeksi myös mahdolliset alaikäiset lapset ja heidän tilanteensa. Päihdeongelmia kokeville perheille tulisi tarjota tukea vanhemmuuteen esimerkiksi Toimiva lapsi & perhe -toimintamallin mukaisesti. Lasten ja nuorten voimavaroja olisi tuettava ja lisättävä sekä katkaistava mahdollisia jo alkaneita kielteisiä kehiä keskeisissä kasvuympäristöissä (varhaiskasvatus, koulu, neuvola ja kouluterveydenhuolto). Huomiota kodin tilanteeseen voitaisiin kiinnittää myös lapsen toistuvien sairastelujen tai tapaturmien hoidon yhteydessä. Yleisesti ottaen yhteiskunnassa ja lähiyhteisöissä olisi vähennettävä päihteitä ongelmallisesti käyttäviin kohdistuvaa stigmaa, jotta ongelmista voitaisiin puhua avoimesti. Mittayksikkö: Prosenttia. Aikajakso: 1990–2025. Saatavilla kuntatasolla.