Sektoriluokitus 2023

Sektoriluokitus on talous- ja yhteiskuntatilastoissa sovellettava perusluokitus, jota käytetään päätöksentekoyksiköiden luokittelemiseksi toiminnaltaan, rahoitustavaltaan, omistajatyypiltään ja oikeudelliselta muodoltaan samanlaatuisiin luokkiin. Luokituksen avulla muodostetut sektorit (yritykset, julkisyhteisöt, kotitaloudet jne.) ovat taloudelliselta käyttäytymiseltään riittävän samankaltaisia kansantalouden seurantaa ja analysointia varten. Sektoriluokituksessa yksiköt jaetaan omistajuuden, toiminnan tarkoituksen ja rahoitustavan perusteella eri sektoreihin, kun taas toimialaluokituksessa yksiköt sijoitetaan yhteen päätoimialaan riippumatta omistajuudesta tai toiminnan tarkoituksesta. Esimerkiksi toimialaluokituksessa yhteen päätoimialaan luokitellut opetuspalveluja tuottavat yksiköt jakaantuvat sektoriluokituksessa omistajuuden, oikeudellisen muodon ja toiminnan luonteen perusteella yrityksiin, julkisyhteisöihin ja kotitalouksia palveleviin voittoa tavoittelemattomiin yhteisöihin. Toisaalta yhteen sektoriin kuuluva yksikkö voi harjoittaa toimintoja usealla toimialalla, esimerkiksi kunnassa on julkisen hallinnon, koulutuksen ja terveys- ja sosiaalipalvelujen toimialoille kuuluvia yksikköjä. Sektoritasoa tarvitaan keskeisenä summatasona talousyksiköiden ja koko kansantalouden välillä, kun kuvataan yritysten, julkisyhteisöjen ja kotitalouksien tuotantoa, tulonmuodostusta, tulojen uudelleenjakoa, varallisuuden muodostusta sekä rahoituksen rakennetta ja kehitystä. Myös EU:n talous- ja rahaliiton vakaus- ja kasvusopimuksen seuranta (julkisyhteisöjen alijäämä ja velka) edellyttää sektoriluokituksen tarkkaa soveltamista julkisyhteisöjen määrittämisessä.

The Classification of Sectors is a basic classification applied to economic and social statistics for the classification of the activities, financing modes, owner types and legal forms of decision-making units into equivalent categories. The sectors (non-financial corporations, general government, households, etc.) formed with the help of the classification are sufficiently similar in their economic behaviour for national economic monitoring and analysis. In the Classification of Sectors, the units are divided into different sectors on the basis of owners, purpose of activity and financing mode, while in the Standard Industrial Classification, the units are grouped under one main industry irrespective of the owner or the purpose of activity. For example, units producing educational services, which are classified into one main industry in the Industrial Classification, are divided in the Classification of Sectors by owner, legal form and nature of activity into non-financial corporations, general government and non-profit institutions serving households. On the other hand, a unit belonging to one sector may be engaged in economic activities in several industries, for example, a municipality has units belonging to the economic activities of public administration, education and health and social services. The sector level is needed as the main summation level between the economic units and the whole national economy when describing output, income formation, secondary distribution of income, accumulation, and the structure and development of financing. The monitoring of the Growth and Stability Pact of the European Economic and Monetary Union (general government deficit and debt) requires close application of the Classification of Sectors when defining general government.