Happamat sulfaattimaat 1:250 000

1:250 000 happamien sulfaattimaiden aineisto sisältää vuodesta 2009 lähtien tuotettua aineistoa happamien sulfaattimaiden esiintymisestä ja ominaisuuksista Suomen rannikkoalueilta ja rannikkoalueiden valuma-alueilta karkeasti muinaisen Litorina-meren korkeimpaan rantatasoon saakka. Aineisto sisältää seuraavat tasot: - Happamat sulfaattimaat 1:250 000 karttojen aluetasot o Sulfaattimaiden esiintymisen todennäköisyys o Karkearakeisten sulfaattimaiden esiintymisen todennäköisyys - Happamat sulfaattimaat 1:250 000 karttojen tutkimuspisteet - Happamat sulfaattimaat 1:250 000 karttojen kartoituspisteet - Happamat sulfaattimaat 1:250 000 karttojen pistekortit Aineiston avulla saadaan yleiskäsitys happamien sulfaattimaiden ominaisuuksista ja esiintymisalueista Suomessa. Sulfaattimaiden alueellinen esiintyminen esitetään kartalla aluemaisena tasona luokiteltuna neljään esiintymisen todennäköisyyttä kuvaavaan luokkaan: suuri, kohtalainen, pieni ja hyvin pieni. Näiden lisämääreenä esitetään tieto aluemaisena tasona siitä, mikäli hapan sulfaattimaa on karkeata maalajia, sillä näiden ominaisuudet poikkeavat merkittävästi tyypillisistä hienorakeisista sulfaattimaista. Kairauspisteiden (tutkimus- ja kartoituspisteet) havainto- ja analyysitiedot esitetään karttapohjalla aluetason päällä pistemäisenä aineistona sekä tutkimuspisteiden osalta pistekorttien muodossa. Tutkimuspisteiltä on enemmän näytteitä ja analyysitietoja kuin kartoituspisteiltä. Kartoitusaineistoa voidaan hyödyntää mm. maankäytön suunnittelussa sekä vesienhoidon suunnittelun ja toimenpideohjelmien laadinnassa ja toteutuksessa ympäristön suojelun ja maankäytön näkökulmien ja vaatimusten mukaisesti. Kartoitusmittakaava on 1:20 000 – 1:50 000. Havaintopistetiheys on keskimäärin 1-2 / 2 km² ja aluemaisen kuvion minimikoko on yleensä 6 ha. Maastokartoitusten yhteydessä on kerätty havaintoja maaperän maalajeista, kerrosjärjestyksestä, sulfidin esiintymisestä ja esiintymissyvyydestä sekä maan pH-arvoista. Kartoitussyvyys on kolme metriä. Laboratorioanalyyseihin kuuluvat muun muassa alkuainemääritykset ICP-OES-menetelmällä ja pH-inkubaatio. Aineisto julkaistaan Geologian tutkimuskeskuksen ”Happamat sulfaattimaat” -karttapalvelussa.

Happamien sulfaattimaiden yleiskartoituksen tausta-aineistona on käytetty Geologian tutkimuskeskuksen maaperäkarttoja (1:20 000 ja 1:200 000), GTK:n lentogeofysikaalista aineistoa, GTK:n turvetutkimusten tietoja sekä Maanmittauslaitoksen maastotietokantaa ja korkeusaineistoja. Tuotteiden primääriaineistona käytetään maastokartoituksen kenttähavaintoja ja laboratorioanalyysien tuloksia. Kartoitettava alue (Litorina-rajan alapuolinen rannikkoalue) kartoitetaan valuma-aluekohtaisesti (pääjako ja rannikkoalueet). Tuotetut aineistot myös julkaistaan valuma-alueittain. Karttapalvelun tuote käsittää koko Litorina-rajan alapuolisen rannikkoalueen kattavan yhtenäisen saumattoman tason. Happamien sulfaattimaiden kartoituksen vaiheet ovat: (1) esiselvitys, jossa kootaan tutkimusaineisto sekä tehdään kartoitussuunnitelma (2) varsinainen maastokartoitus (3) laboratorioanalyysit ja inkubaatio sekä (4) kartoitusaineiston käsittely ja viimeistely sekä (5) karttatuotteiden (esiintymisen todennäköisyyttä kuvaavat kartat, karkearakeiset sulfaattimaat, luokitellut havaintopisteet ja pistekortit) laadinta tutkimusaineiston perusteella. Maastokartoitukseen kuuluvat maaperän kairausprofiilien (tutkimus- ja kartoituspisteet) kuvaus 3 m syvyyteen maanpinnasta, maaperänäytteiden otto ja pH-mittaukset. Maastohavainnot tehdään suurimmalta osin tieverkoston läheisyydestä. Havaintopistetiheys on keskimäärin 1-2 / 2 km². Maastossa otetuista näytteistä osa valitaan lähetettäväksi tarkempiin laboratorioanalyyseihin monialkuainemäärityksiä sekä mahdollisia rakeisuus- ja humusmäärityksiä varten. Analysoitavat näytteet valitaan siten, että ne edustavat tutkimusaluetta sekä eri litologioita mahdollisimman kattavasti ja tukevat karttojen laadintaa. Kaikista näytteistä mitataan myös pH 9-19 viikon hapetusjakson jälkeen (inkubaatio). Happamien sulfaattimaiden esiintymisen todennäköisyyttä sekä karkearakeisten sulfaattimaiden esiintymistä kuvaavat aluemuotoiset kartat digitoidaan ArcMap -ohjelmistolla. Kuvion minimikoko on noin 6 ha. Lähdeaineistona kartanpiirrossa käytetään seuraavia aineistoja: - Maastohavainnot ja laboratorioanalyysien tulokset (primääriaineisto) - Maaperäkartat 1:20 000 ja 1:200 000 (GTK) - Turvekartoitusaineisto (GTK) - Matalalentogeofysiikka (GTK) o Sähkönjohtavuuden imaginäärikomponentti (3 kHz) o Sähkönjohtavuuden reaalikomponentti (3 kHz) o Sähkönjohtavuuden näennäinen ominaisvastus (3 kHz) - Maanmittauslaitoksen maastotietokanta - Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineisto 1: 250 000 mittakaavaisessa kartassa esiintymistodennäköisyyteen perustuvia luokkia on neljä: suuri, kohtalainen, pieni, hyvin pieni. Karkearakeisten sulfaattimaiden esiintyminen kuvataan tasona sulfaattimaiden esiintymisentodennäköisyyttä kuvaavan tason päällä. Tasojen yhdistelmä kertoo sulfaattimaiden esiintymistodennäköisyyden ja tiedon siitä, mikäli alueella on tulkittu esiintyvän karkearakeisia sulfaattimaita. Tasojen oikeellisuuden ja yhdenmukaisuuden tarkistaa vastuussa oleva geologi. Kairauspisteiden attribuuttien ja laboratorioanalyysien tulosten perusteella tutkimus- ja kartoituspisteet luokitellaan sulfidikerroksen esiintymissyvyyden perusteella. Tutkimuspisteiden osalta aineistosta koostetaan pisteille kohdennettavat pistekortit. Pistekorteilla esitetään muun muassa maaperän litostratigrafia ja laboratorioanalyysien tulokset. Karttatuotannon lopputuotteena ovat koordinaatistoon sidotut sulfidisedimenttien alueellista esiintymisen todennäköisyyttä kuvaavat polygonitasot sekä ominaisuuksia kuvaavat tutkimus- ja kartoituspisteet ja pistekortit. Kartoituksen aikana kerätty aineisto tallennetaan GTK:n geotietojärjestelmään (GTJ). Happamien sulfaattimaiden 1:250 000 aineistot julkaistaan GTK:n karttapalvelussa. Palvelussa esitetään sulfaattimaiden esiintymistodennäköisyyttä kuvaavat polygonit, edellisten lisämääreenä karkearakeisten sulfaattimaiden esiintymistä kuvaavat polygonit, tutkimus- ja kartoituspisteet luokiteltuna sulfidikerroksen esiintymissyvyyden mukaan sekä tutkimuspisteiden pistekortit. Kuvauksen mukainen kartoitus ja kartoitusmenetelmien kehitys on alkanut GTK:ssa vuonna 2010 CATERMASS Life+ hankkeen (2010-2012) myötä.